Löydät itsestäsi sen, mitä arvostelet toisessa. "No ei todellakaan!", vastustat, mutta mietipä asiaa tarkemmin. Eikö sinusta löydykin samoja piirteitä ja etkö silloin tällöin ilmaise niitä?
Osa sinusta tietää, että ne eivät ole sopusoinnussa todellisen luontosi kanssa, ja siksi kiellät niiden olemassaolon. Mitä teet, kun arvostelet toista esimerkiksi tuomitsemisesta? Olet tuomitseva.
Itsesi
sättimisen sijasta leikittele ajatuksella, sillä on hyvin valaisevaa tarkastella ilmiötä lähemmin. Kun teet niin, arvostelemasi käytös saattaa lakata.
Olet niin kovin rakastettu.
Psykologisena ilmiönä meissä asuu tahto siirtää kaikki epämiellyttävä itsestämme tuohon toiseen, jota sitten arvostelemme, kun emme siedä katsella sitä omassa olemuksessamme.
VastaaPoistaTuo on aika häkellyttävää huomata itsessään. Tajuaa, että luulee olevansa parempi kuin onkaan. Samalla tajuaa myös, että muut ajattelevat todennäköisesti samoin, eivätkä koe koskaan tekevänsä väärin. Voi tätä ihmisenä olemista!!
Poista