Löydät itsestäsi sen, mitä kritisoit toisessa. "No en todellakaan!", vastustat, mutta mietipä asiaa tarkemmin. Eikö sinusta löydykin samoja piirteitä, ja etkö myös silloin tällöin ilmaise niitä?
Osa sinusta tietää, että nuo piirteet eivät ole sopusoinnussa todellisen luontosi kanssa, ja siksi kiellät niiden olemassaolon. Mitä teet, kun arvostelet toista esimerkiksi tuomitsemisesta? Olet tuomitseva.
Itsesi
sättimisen sijaan leikittele tällä ajatuksella, sillä on hyvin valaisevaa tarkastella tuota ilmiötä lähemmin. Kun teet niin, arvostelemasi käytös saattaa lakata.
Olet niin kovin rakastettu.
2 kommenttia:
Psykologisena ilmiönä meissä asuu tahto siirtää kaikki epämiellyttävä itsestämme tuohon toiseen, jota sitten arvostelemme, kun emme siedä katsella sitä omassa olemuksessamme.
Tuo on aika häkellyttävää huomata itsessään. Tajuaa, että luulee olevansa parempi kuin onkaan. Samalla tajuaa myös, että muut ajattelevat todennäköisesti samoin, eivätkä koe koskaan tekevänsä väärin. Voi tätä ihmisenä olemista!!
Lähetä kommentti