Suru on raskasta. Haluaisit paeta sitä – päästä siitä täysin irti – mutta heti, kun avaat silmäsi muistat, että kaipaamasi ihminen ei ole enää fyysisesti läsnä.
Rakas ystävä, olet sopeutumisprosessissa. Todellisuuden vastustaminen vain pitkittää sopeutumista ja kipua. Kun luot uudenlaisen todellisuuden ja tiedostat, että läheisesi ei ole lopullisesti poissa, löydät vähitellen uuden tavan elää ja olla yhteydessä häneen. Puhu hänelle ja pidä mielessäsi, että hän kuulee sinut – kunnes voit kuulla ja aistia hänet selvemmin. Hän ei halua, että jumiudut surun vankilaan.
Saatat tuntea kasvukipua, mutta tiedä, että se on vain yksi vaihe yhteisellä matkallanne. Elätte nyt erilaisissa, vierekkäisissä olotiloissa, ja silloin tarvitaan uudenlaista tapaa olla yhteydessä.
Olet niin kovin rakastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti