Kaikki ovat haavoittuneita. Puhutaan ‘haavoittuneista matkalaisista’, ja se kuvaa tilannetta varsin osuvasti.
Siitä hetkestä lähtien, kun sinulle annettiin nimi merkkinä siitä, että olet erillinen muista, juuri maailmaan syntyneistä lapsista, olet tuntenut erillisyyden kivun. Ja sitten opit sen, miten ihmiset toimivat. Opit sen muilta haavoittuneilta ihmisiltä, joita he - jotka ovat unohtaneet kuinka pyhiä ovat - ovat haavoittaneet.
Ruumiilliset haavat voivat parantua itsestään, mutta parantuvat nopeammin ja paremmin, jos niitä hoidetaan märkimisen ehkäisemiseksi. Oletko halukas tarkastelemaan omia haavojasi sen sijaan, että annat niiden pahentua? Silloin et enää menetä malttiasi muille, joka tuntevat kipua. Silloin kykenet ymmärtämään tunteitaan purkavia, haavoittuneita kanssaihmisiä, ja voit vastata heille myötätunnon balsamilla lisähaavoittamisen sijaan.
Tulet koko maallisen olemassaolosi ajan kulkemaan haavoittuneiden seurassa, mutta onneksi sinussa on puoli, joka ei ole maahan sidottu. Parantuminen kumpuaa juuri tuosta ulottuvuudesta, ja mahdollistat sen työn, kun hyväksyt oman upean valosi ja annat valosi hoitavien säteiden valaista varjopaikat.
Olet niin kovin rakastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti