On hyvin helppoa unohtaa olevansa sielu. Kun olet ruumiissa, maalliset aistimukset, ajatukset ja tunteet pitävät sinut fokusoituneena ihmisenä olemisen kokemukseen, ja se on suunnitelman mukaista.
Ilman kaikkea tuota sälää kylpisit jatkuvasti rakkaudessa ja tuntisit yhteenkuuluvuutta kaikkiin ja kaikkeen, mitä on. Mutta kun nyt muistat – vaikka vain hetken ajan - että olet sekä ihminen että sielu, kohtaat haasteen. Juututko draamaan vai muistatko? Elämän tanssissa tulet tekemään hieman molempia.
Älä nuhtele itseäsi, jos unohdat. Muista vain, että mitä paremmassa keskinäisessä tasapainossa ihmistietoisuutesi ja sielusi tietoisuus ovat, sitä vähemmän kärsimystä koet.
Mutta kasvua tapahtuu aina, eikö totta? Tulit tänne sitä varten, ihana sielu. Olet niin kovin rakastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti