Pyritkö täydellisyyteen? Ja ihmetteletkö samalla, miksi olet ahdistunut, hermostunut, etkä kykene rentoutumaan? Voisiko olla niin että ”ihmisen täydellisyys” on ristiriitainen sanapari?
Ainoa täydellisyys löytyy puhtaasta olemisesta; Absoluuttisesta, joka on syvin olemuksesi. Tuo Absoluuttinen on projisoinut itsensä moneksi; nyt kaikessa on kyse kokemuksesta. Mitä jos täydellisyyden sijasta etsisit tyytyväisyyttä? Voisitko antaa tuon ajatuksen muhia hetken mielessäsi?
Täydellisyyden saavuttaminen sellaisena, kun ymmärrät sen, saattaa johtaa hetkelliseen tyydytykseen, mutta ikuisesti jumalallista on tyytyväisyys.
Olet niin kovin rakastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti