Se, että tunnistaa tarinan tarinaksi, on alku. Otat etäisyyttä, etkä ole enää niin uppoutunut kertomukseen, että unohdat olevasi yksi sen hahmoista.
Mitä tapahtuu, kun katselet asioita tuosta laajemmasta näkökulmasta? Eteesi avautuu vaihtoehtoja: jäätkö kiinni kertomukseen ja kärsimykseen. Se ei ole valinnaista heille, jotka ovat niin uppoutuneita tarinaan, että ovat menettäneet tietoisuutensa.
Entä se toinen vaihtoehto? Voit listata havaitsemasi tosiasiat: mitä koet - mitään kaunistelelmatta. Tärkeintä on tuntea sitä rauhaa, joka tulee puhtaan kokemisen mukana. Kaunistelu on kyllä viihdyttävää, mutta onko siitä apua?
Olet niin kovin rakastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti