Tunnetko ketään, joka ei katuisi jotain? Et tietenkään voi tietää toisten ajatuksia, mutta ihmisenä olemisen kokemus on kaikkialla sama. Kaikki ovat tehneet tai sanoneet jotain, mitä toivoisivat voivansa tehdä tai sanoa toisin.
Kysymys kuuluukin; annatko katumuksen velloa sisälläsi niin, että se ponnahtaa silloin tällöin pintaan ja muistuttaa sinua, ettet ole täydellinen? Anna sen olla, rakas ystävä. Parhaiten se tapahtuu myöntämällä, ettet tule koskaan olemaan täydellinen. Sen hyväksyminen on vapauttavaa.
Kysy itseltäsi, mitä katumus voi opettaa sinulle? Mitä opit? Miten olet muuttunut tai saatat muuttua sen seurauksena? Sillä tavalla kasvat. Ja kun kasvat, voit osoittaa kiitollisuutta katumuksellesi siitä, että se on auttanut sinua tulemaan hieman harmonisemmaksi epätäydelliseksi olennoksi, joka jatkaa parhaansa tekemistä.
Olet niin kovin rakastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti