Hän, jonka sisäinen valo loistaa esteettä, erottuu väkijoukosta kuin majakka yössä.
Kaikilla teillä on haavoja, sillä ihmiset satuttavat toisiaan – tahallaan tai tahattomasti. Mutta joukossanne on heitä, jotka tietävät, että inhimillisen puolen rinnalla on sielu, ja että se on ikuinen. He ovat lakanneet keskittymästä haavoihinsa eivätkä enää samaistu niihin, ja siksi heidän sisäinen valonsa tulee näkyviin. Se ei tarkoita sitä, ettei heillä olisi haavoja. Se ei tarkoita sitä, että he eivät olisi ihmisiä. He ovat vain vaihtaneet samaistumisensa kohdetta, ja niin heistä on tullut majakoita, joita kohti muut kääntyvät.
Siirry nyt takaisin alkuun ja lue sanamme uudestaan, mutta korvaa sana "he" sanalla "sinä". Voisiko kuvaustamme soveltaa sinuun? Voitko nähdä sen päivän ja hetken, jolloin tuo muutos tapahtui, ja että sanamme kertovat sinusta?
Muutos voi tapahtua hetkessä. Eikö pimeys katoakin huoneesta heti, kun painat valokatkaisijaa? Ystävä rakas, valo on ollut sisälläsi koko ajan – aivan koko ajan. Sinun ei tarvitse hapuilla pimeydessä enää hetkeäkään. Sinä kontrolloit katkaisijaa.
Olet niin kovin rakastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti