Voitko sallia itsesi kokea hetken sitä, mitä kutsutaan "tylsyydeksi"? Kun olet tuossa väliaikaisessa tilassa ja ennen kuin kiirehdit täyttämään sen jollain - millä tahansa, mikä voisi korvata tyhjyyden tai levottomuuden tunteen - pysähdy. Tarkastele tylsyyttä. Ole sen kanssa. Itse asiassa vain ole, ilman nimeämistä. Tarkkaile itsessäsi nousevia ajatuksia. Tarkkaile levottomuutta uteliaasti.
Tarkkaillessai huomaat ehkä toukan kävelevän lehdellä hyvin hitaasti, ja lumoudut. Ehkä katseesi pysähtyy rakkaaseen eläimeen tyytyväisenä lepäämässä, ja täysin ilman huolta siitä, mitä sen pitäisi tehdä seuraavaksi. Ja ehkä se, mitä kutsuit tylsyydeksi, on muuttunut pieneksi hetkeksi eräänlaiseksi rauhalliseksi tyytyväisyydeksi. Mikset antaisi itsesi tuntea tylsyyttä silloin tällöin?
Olet niin kovin rakastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti