On vain hyvin harvoja, jotka eivät rakkaan läheisensä menehtyessä itke ja raivoa, ja jalkaansa polkien huuda kuin pieni lapsi: ”Haluan saada hänet takaisin!” Sen on hyvin ymmärrettävää. Ilmaise kaipuusi; ymmärrämme sen.
Ja kun alat ymmärtää, ettet voi saada häntä takaisin sellaisena kuin hän oli, suru valtaa mielesi. Tuon kärsimyksen keskellä alat ehkä tajuta, miksi tunnet sielussasi, että kuolema ei ole loppu. Kun tiedostat sen, voit saada tyyneyden hyväksyä se, mitä ei voi muuttaa.
Vastusteleminen luo kärsimystä. Valmius hyväksyä uudenlainen tapa olla ajan tuolle puolen siirtyneiden kanssa (ja todellakin, he ovat yhä olemassa, mutta toisessa muodossa) vähentää kärsimystä ja lisää kykyä aistia se, mikä on yhä olemassa.
Olet niin kovin rakastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti